Kesäkuvia osa yksi. Onnellisia muistoja, kuumuus ja kylmä kalja, hyvän musiikin kuuntelu ja vihreä nurmikko. Rentoa istuskelua uusien ja vanhojen ystävien kanssa. Etenkin ne uudet ystävät ovat tehneet tästä kesästä parhaan tähän mennessä. Tuntuu kummalliselta puhua ystävistä, kun olen itse suurimmassa osassa kuvista, mutta suurin osa hengailukuvista on sellaisia, etten usko ihmisten haluavan mun julkaisevan niitä. Tässä on myös jotain kuvia, joita oon pyytänyt ottamaan itsestäni tyyliin päivän asu.
Harmi, kun kaikista mahdollisista mahtavuuksista ei oo kuvia. Esim. Ruissiin en kehdannut ottaa kameraa mukaan, se ois kuitenkin mennyt rikki. Reivipolvi ois kyllä ollut kuvaamisen arvoinen, se oli äärettömän kipeä ja turvonnut ja mun oli vaan kestettävä se tuska kuin mies, kun sitomisesta ja särkylääkkeistä ei oikein ollut apua. Nimi reivipolvi tulee siitä, että reivasin siitä huolimatta. Mulla olis ollu liput kolmeksi päiväksi, mut olin vaan kahtena, koska sunnuntaina en enää pystynyt kävelemään kunnolla. Seuraavana tiistaina en kävellytkään ollenkaan, mut se onkin ihan toinen juttu.
Näissä kuvissa on niitä hetkiä, joihin voi syysmyrskyn iskiessä palata mielessään ja tuntea, että on sentään ottanut ilon irti siitä, kun aurinko paistoi.
- Anna
